August 30, 2014

Goa

Bussi Goalle starttasi keskiviikkoiltana ja matkan oli tarkoitus kestää n.10h. Koska matka kesti läpi yön, ostettiin paikat bussista jossa penkit sai mukavasti makuuasentoon. Rauhaisa nukkumabussi muuttuikin maanpäälliseksi helvetiksi heti alkumetreillä, kun tieliikennemelusta kuuroutuneille intialaisille laitettiin bollywood-leffoja pyörimään matkan ratoksi. Kaiuttimet ja korvat oli desipelimäärästä pamahtamisen partaalla, kello lähenteli kahta yöllä ja vitutuskäyrä oli vahvasti nousujohdanteinen. Koko show loppui lukuisista avautumisistani huolimatta vasta, kun leffat loppuivat. Eipä tämä pakotettu hereilläolo kuitenkaan haitannut, oltiin nimittäin n.8h myöhässä, mikäs kiire meillä valmiissa maailmassa!

Goalle saavuttaessa yllätyin täysin, miten kaunista täällä on. Uskomattoman vehreää luontoa, kauniita rantoja ja sympaattisia asuintaloja. Lehmä on Intiassa pyhä eläin ja ne saavatkin kulkea kaikkialla vapaasti. Ollaan juuri Sharonin kanssa Bagan rantabaarissa ja meidän ohitse juoksi lehmä ja koira jotka leikkivät keskenään... ei lisättävää.

Havaintoja: Intialaiset ovat umpikuuroja, mm. musiikki ravintoloissa on usein niin täysillä, että korviin sattuu. Intialaisilla ei kuulon lisäksi ole myöskään kovin usein kiire, asiat hoidetaan sitten kun ehditään. Intialaiset kulkevat parvissa, yksi hoitaa ja toiset seuraavat vieressä. Kun intialainen tarkoittaa "kyllä", päätä keinutetaan puolelta toiselle. Ravintoloissa kahdelle ihmiselle tuodaan aina vain yksi menu ja kun vasta ensimmäinen tilaus on saatu hoidettua, häipyy tarjoilija jo paikalta. Intialaisilla miehillä on jokin kilpailu meneillään siitä, kenellää kasvaa isoin korvakarvapuska. Se kenellä on isoin tuhero, on kulmakunnan kovin äijä. Ihmiset ovat pyyteettömän ystävällisiä ja auttavaisia.

Tässä pitkä liuta kuvia viimepäiviltä Mumbaissa ja Goalla:

Ravintolan omistajan koira -__-
Viimeistään tässä kohtaa unohdin kaikki "ja kulkukoiriin ei sitten kosketa"-kehotukset. Järki lähti.
< 3

Eläinten suurena ystävänä olen surullisena katsellut kulkukoirien suurta määrää täällä. Onneksi monet näyttävät olevan hyvin syöneitä ja useilla on kaulapanta. Tänään sain hirveän kohtauksen kun pieni possu oli takertunut tiukasti vanhan vajan kalastusverkkoon. Aloin hysteerisesti itkeä ja huutaa kunnes sain paikallisen miehen apuun ja yhdessä irroitimme possun puukon kanssa verkoista. Ajattelin tänään illalla mennä hakemaan ne verkot parempaan talteen... 

kavereita! 
Käytiin maailman parhaassa intialaisessa jalkahoidossa.
Koira, joka käveli pitkän aikaa mun rinnalla kun pyörittiin keskustassa. Monet tulivat kysymään, onko koira minun! Mikä ihana tyyppi.
Intialaisia jälkiruokia. Ja kyllä, alimmasta tuli ihan sama mieleen mullekkin.
Intialaisissa hoidoissa.